Kansainvälisyys arjessani?

Kansainvälisyys on erittäin tärkeää minulle. Vaikka Suomi onkin hieno maa, en pystyisi elämään pelkällä Suomen kulttuurilla. Päivittäin ahmin ulkomaalaista kulttuuria, niin musiikissa, mediassa kuin sosiaalisissa suhteissani.  Tässä tekstissä tutustutaan nyt tylsään arkeeni kansainvälisyyden kanssa.

Musiikki. En muista päivää milloin en olisi kuunnellut yhtään musiikkia. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin napit ovat korvissani. Ennen kuuntelin paljon kotimaista tuotantoa, mutta nyt siihen on mennyt maku. Videot ovat tylsiä, samankaltaisia ja biisien lyriikat mitään sanomattomia. Siirryin ulkomaalaiseen musiikkiin, lähinnä amerikkalaiseen. Kyllä minä sitä edelleenkin kuuntelen, mutta huomattavasti vähemmän.  Syynä tähän on, että eräs kaunis päivä satuin löytämään Youtubesta musiikkivideon, joka näytti kiinnostavalta: ”BTS - Blood, sweat and tears”. Video hämmästytti kauniilla elokuvamaisuudellaan ja musiikki oli juuri minun tyylistäni. Kuuntelin biisin toisen kerran ja vasta nyt tajusin; en ymmärrä mitä tässä lauletaan. Muutaman googletuksen jälkeen selvisi, että olin juuri saanut ensiannokseni korealaista poppia.  Pian olinkin jo koukussa. Oli mukavaa vaihtelua, kun ei ymmärtänyt, mitä biiseissä lauletaan ja jos taas halusi, niin piti erikseen menä katsomaan käännökset. Yleensä käännökset yllättivät posiitivisesti. Lyriikoissa oli jotain syvyyttä. K-popin kautta olen löytänyt myös monta uutta musatyyliä, esim. K-rock, J-pop ja K-rap.

Musiikin myötä olen tavannut internetissä paljon ystäviä. On mukava keskustella, kun kiinnostuksen kohteet ovat samoja. Minulla on paljon suomalaisia internet-ystäviä, mutta myös muutama ulkomaalainen. Juttelen lähes päivittäin kanadalaiselleni ystävälleni elämästäni, aika erosta huolimatta. Häntä on mukava tutustuttaa pikkuhiljaa suomalaiseen kulttuuriin, ja minäkin olen oppinut monia asioita Kanadasta häneltä.

Sosiaalinen media on myös täynnä kansainvälistä materiaalia. Suomessa ei nyt vain tapahdu tarpeeksi paljon mielenkiintoisia asioita.

Inka